Historia

 AMB Drumsin historiasta:

”Kaikki alkoi siitä kun päätin kokeilla tehdä puolisolleni Suville, joka opiskelee rumpujensoiton opettajaksi, virvelin syntymäpäivälahjaksi. Minua on aina kiinnostanut puusepän työ ja olen tutustunut siihen jo pienestä pitäen, kun kuljin isän kanssa rakennushommissa. Kaikenlainen käsillä tekeminen ja nikkarointi on aina ollut minulle mielipuuhaa.

Aloin miettimään miten saisin tehtyä rungon ja hankin lentokonevaneria. Rakensin rungon kiertämällä pitkää vanerisuikkua pyöreän muotin ympärille, jonka jälkeen se kiristettiin liinalla. Tulos sai aikaan melko hyvän virneen naamalle… Joten ei muuta kun uutta menetelmää kehittelemään.

Seuraavat kaksi virveliä tein ns. block –menetelmällä. Tämä menetelmä toimi paremmin, mutta liian pienen sorvin takia virveliä isompia rumpuja ei olisi pystynyt tekemään. Täytyi siis keksiä vielä jotain muuta. Kun internetistä ei löytynyt apuja muotin suunnitteluun, täytyi ratkaisu keksiä itse. Kehittelin muotin, jolla pystyy liimaamaan viiluja päällekkäin ja jossa puristus tapahtuu sekä ulkoa että sisältä päin. Tämä osoittautui hyväksi menetelmäksi.”

Olen koulutukseltani musiikkiteknologi, joten mahdollisuudet rumpujen testaamiseen ja miksaamiseen ovat hyvät. Lisäksi rumpujen käsinrakennus on harvinaisempaa, eikä siitä löydy paljonkaan tietoa. Se on myös haastavaa ja mielenkiintoista.

Eniten rumpujen rakennuksessa minua kiinnostaa miten eri asiat rungon rakenteessa vaikuttavat rummun soundiin sekä sointiin, kuten seinämän vahvuus, vahvikerenkaat ja reunaviisteet. Kuinka suuri vaikutus niillä oikeasti on?”

Ali Buckman

 

Virveli Suville

 

”Olin ihan ällikällä lyöty, kun näin virvelirummun, jonka Ali oli minulle tehnyt. Se oli niin siistin ja hyvän näköinen, että sen olisi voinut luulla olevan ostettu kaupasta. Ja se kuulosti myös hyvältä! Tiesin kyllä että Ali osaa rakentaa yhtä sun toista, mutta tämä vei kyllä voiton. Virvelin kruunasi vielä hopeanvärinen laatta, johon oli kaiverrettu oma nimeni sekä syntymäpäiväni.

Pikkuhiljaa alkoi kehittyä ajatus myös rumpujen ulkoisesta koristelusta. Olen aina ollut kiinnostunut kuvataiteesta ja aioin siitä jopa ammattia itselleni, kunnes musiikki vei voiton. Rumpujen maalaaminen ja koristeleminen tuntui siis eritäin kiinnostavalta ja mieluisalta idealta. Jos verrataan bändisoittimia keskenään, rummuissa on eniten pinta-alaa ulkoiselle designille. Lavalla bändin soittaessa ne ovat yleensä taka-alalla, mutta sitä suuremmalla syyllä ne voisivat kiinnittää ihmisten huomion erikoisilla väreillä, kuvilla ja maalauksilla. Katseiden vangitsemisen lisäksi rumpaleilla on mahdollisuus saada juuri sen väriset ja näköiset rummut kuin on aina haaveillut. Mahdollisuuksia on niin monia, ettei samanlaisia varmasti löydy mistään soitinliikkeistä.

Kun idea tuli yhä selkeämmäksi, aloin harjoitella kynäruiskun käyttöä. Alkuhankaluuksien jälkeen homma alkoi toimia ja tuntua koko ajan helpommalta. Tilasimme erilaisia värejä ja kokeilimme erilaisia yhdistelmiä sekä otimme selvää maalien ominaisuuksista. Hankimme myös maalausruiskun isompien pinta-alojen maalausta varten. Nykyään käytän koristelussa ruiskun ja kynäruiskun lisäksi myös pensseleitä, spay- sekä pinstripe maaleja ja pensseleitä.

Musiikki ja kuvataide ovat aina olleet minulle hienoimpia asioita elämässä. Aloitin soittaa 7-vuotiaana klassista pianoa, johon jaksoin keskittyä yhdeksän vuotta. Rumpuihin rakastuin ylä-asteella, vaikkakin valitsin valinnaisaineekseni silloin vielä kuvaamataidon musiikin sijasta. Lopulta annoin kuitenkin musiikin viedä. Se johdatti minut Tornioon, jossa opiskelin muusikoksi. Sen jälkeen aloitin musiikkipedagogin opinnot Oulun ammattikorkeakoulussa, jossa opiskelen nyt kolmatta vuotta. Piirtäminen ja maalaus ovat puolestaan aina olleet minulle hyvin nautinnollista puuhaa sekä tapa rentoutua ja rauhoittua. Minusta on hienoa, että olen voinut yhdistää nämä kaksi itselle rakasta asiaa niin, ettei kummastakaan tarvitse luopua.”

 

Suvi Buckman